Kaikki hyvin

Hellou !

Tässä on  nyt kyllä ollu sellasta fiilisten vuoristorataa että huhhuh.. Tuntuu että viimeseen kahteen viikkoon on taas mahtunu kuukauden edestä tapahtumia. Oon mm. tutustunu paikalliseen ensiapuun kun reilu viikko sitten perjantaina tunti ennen töiden loppumista läväytin auton oven sormille. 3 tuntia, 5 tikkiä ja hiusmurtuma (y) Voin kertoa, että käy elämä yllättävän hankalaks ilman oikeen käden etusormea. Sain mun isin tänne ja kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta mulla oli aivan ihana olo. Uskon myös että reissulaisilla oli ihan onnistunu viikko vaikka kaikki ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Oon tehny paljon töitä ja viettäny ehkä viimesen illan porukalla mun parhaitten kavereitten kanssa täällä. Bianca siis tosiaan huomena lähti Californiaan 9 päiväks. Se tulee takasin 6. kesäkuuta ja lähtee kotiin 10. kesäkuuta. Dominika lähtee kesäkuun 1. viikoks kotiin, ja tulee takasin 8. kesäkuuta maanantaina. ELI meillä on siinä tiistai aikaa.. Ihan hullua että Bianca lähtee, siitä on tullu mulle niin hyvä ystävä, ja nyt pitää sanoa sille heippa niin että ei oo mitään tietoo millon me seuraavan kerran nähdään. Muistan kun ennen tänne tuloa lueskelin kaikkia auppari blogeja ja mietin kun kaikki puhu siitä miten tyhjältä tuntuu kun joku lähtee. Muistan vaan miettineeni et "nii varmaa, miten sä voit noin lyhyessä ajassa luoda niin syviä ystävyyssuhteita, en mä ainakaan voi.." Mutta niin se vaan täällä menee. Täällä kun löydät kaverit kenen kaa klikkaa niin se menee sit ihan nollasta sataan. Yhtäkkiä hengaat niitten kanssa joka päivä, ja avaudut niille kaikesta ihan vaan sen takia että ei täällä muuten pää kestäis. Ainakaan mulla.

( toi pikku poika halus tulla mun kuvaan! haha (y) )

Mitäs muuta.. Mun host mama oli eilen kotona ja jutskailtiin siinä niitä näitä. Meillä on tänä viikonloppuna "garage sale" ja hän sitten ilmotti, että kun on se saatu ohi, on aika alkaa etsiä uutta aupairia. Tää sai ihan vähän palan kurkkuun niin hyvässä kuin pahassakin. Kohta mun arki on jonkun toisen arkea! Niin hassua. Pojista on tullu mulle niin hirmusen tärkeitä, että ehdottomasti vaikein hetki vuodessa tulee olemaan niiden hyvästely. Tiedän että nähdään vielä Biancan ja Dominikan kanssa, mutta en ollenkaan tiedä millon  nään poikia seuraavan kerran...

Mä oon tällä hetkellä niin onnellisessa mielentilassa täällä. Mulla on kaikki hyvin ja nautin mun elämästä täällä. Mulla on vähän ollu sellasia kotihaikeus fiiliksiä, mutta tiedostan sen niin hyvin että pääsen sinne neljän kuukauden päästä ja saan siitä ihan täydellisen mielenrauhan. Mulla on täällä vielä niin paljon koettavaa, että en ois valmis vielä lähtemään. Odotan niin innoissani kesää, ja mitä se tällä tuokaan mukanaan. Mulle tää vuosi on ihan täydellisen mittanen aika. On ollut hauska huomata, että aikasemmin kun oon lähteny kotoa, on jossain vaiheessa tullu niin ylitsepääsemätön koti-ikävä, että se on alkanu hallita mun arkea. Se on kaikista pahin tunne. Kai se sitten joltain osin tarkottaa sitä, että on kasvanu. On ollu ihana huomata miten mä selviän. Mulla on nyt jotenkin vahvempi olo mitä mulla on koskaan ollu. Musta tuntuu, että oon oppinu elämään täällä. Jotenkin kotona sitä vaan valui päivästä toiseen, aina haaveillen jostain maata mullistavasta. Täällä oon oppinu sisäistämään sen, että mä oikeesti voin tehdä asioita mitkä tekee mut onnelliseks, enkä vaan haaveile niistä. Oon onnellinen kun tiedän sen, että keksin mä mitä hyvänsä on mulla aina mun perhe ja parhaat ystävät mua tukemassa.

atm

Lomaviikkoon aikaa: 85 päivää

Viimeiseen työpäivään: 116 päivää