West Coast kuvia! ja ajatusvirtaa

Helou!

Pitkästä aikaa.. Mä oon ollut Suomesas nyt kaksi viikkoa. Oon vieläkin aika onnellinen. Oon onnellinen että voin soittaa mun siskoille, vanhemmille ja Jasmille että nähäänkö nyt heti? Oon onnellinen, että oon taas Joensuussa, joka on niin kaunis. Oon onnellinen, että mulla on oma aivan ihana koti ja koska täällä on niin hyvää ruokaa haha!

Kuvat on meidän West Coast road tripiltä, josta yritän myös vielä kirjotella myöhemmin. Mutta kilometrejä kerty sellaset vajaat 4000, muistoja, onnen ja ilon hetkiä varmaan miljoona.

Tätä onnellisuutta kuitenkin varjostaa koko ajan ihan hirveä stressi... Tuossa vuoden aikana en montaakaan kertaa miettinyt miten helppoa elämää siellä eleltiin. Ei ollut vuokraa eikä laskuja, ei työhakemuksia, eikä työttömyyttä... Oon niin täynnä tätä kotona istumista, vaikka ihana koti onkin. Haluan vaan töihin ja jotain rutiinia mun arkeen.

Mä alotan nyt ens kuussa Cultural Caren meeting leaderinä täällä Joensuussa ja oon tästä tosi innoissani! Meillä on ensin koulutus Helsingissä ja sitten alan pitämään infoja täällä. Tää on kyllä ihan huikea ja kuin mulle tehty juttu! Infothan on vaan kerran kuukaudessa, mutta katon tuota enemmän sellasena kokemuksen kerryttämisenä. On ihanaa päästä innostamaan muita seikkailuun joka on ja tulee aina olemaan niin suuri osa mun omaa elämääni.

Mä en koskaan tainnu tehdä sitä yhteen vetoa mun vuodesta, joten voisin siitä sanoa nyt muutaman sanan. Mun vuosi oli mieletön. Se oli just eikä melkeen mitä lähdin sieltä hakemaankin. Rohkeutta, itseluottamusta, ystäviä, seikkailuja, kielitaitoa. Musta tuntuu, että mulla oli aika erilainen asenne vuotta kohtaan kuin monella muulla lähtijällä. Enkä siis tätä nyt sano niin että omani olisi parempi tai huonopi, erilainen vaan. Mä lähdin kohti vuotta asenteella, että se tulee olemaan minun vuosi ja se tulee menemään juuri niinkuin minä päätän. Olin tehnyt töitä jo monta vuotta ennen lähtöä, ja asuin omillani. Tiesin että ainut mikä tässä muuttuu on se, etten asu enää omillani. Tiesin että töihin sinne mennään. Ajatuksenani oli aina hoitaa työni mallikaasti ja näin luoda hyvä luottavainen ilmapiiri vanhempien kanssa. Tiesin myös, että jos meinaan vetää herneen nokkaan jokaisesta erimielisyydestä niin vuodesta ei varmasti tulisi kovin kummoinen... Olin asioissa joustava koska mieluummin vaan hoidin asiat niin.

 Vapaa-aika oli sitten sitä minun aikaani. Mielestäni tulin vuoden aikana osaksi perhettä, mutta omalla tavallamme. Tiesin että vanhemmat tekisi mitä vaan vuokseni ja he pitivät aina huolen että minulla on kaikki kunnossa. Rakastan poikia ihan hirmuisesti vaikka ne joskus ajoivatkin ihan hulluuden partaalle haha... Mutta kukapa 3+5vuotias ei?? Sain kaiken tämän ilman joka iltaista family dinneriä, tai yhdessä vietettyjä viikonloppuja. Olin osa perhettä, mutta vietin oman aikani omia juttujani tehden. Mä tykkäsin ihan vaan hengailla mun huoneessa. Oli ihanaa kun sai vaikka rauhassa siivoilla tai skypetellä kotiin. Tää on ollu mulla kyllä aina, nautin yksin olosta melkeinpä yhtälailla mitä nautin ihmisten seurasta. Mulle se on tosi tärkeetä, että joskus vaan viettää aikaa ihan yksinään.
Sitten tottakai aikaa kului mun ihan ykköskavereitten kanssa. Kim oli ihana kun sille sai aina vaan soittaa ja se aina tuli mun kanssa järvelle hengaa tai pubiin pelaamaan bilistä. Dominikan kanssa saatettiin vaan soitella iltasin sellasia maratooni puheluita jos ei jaksettu liikkua minnekään...
Jenkeissä ollessa me aina tehtiin tosi paljon.Viikonlopuille piti aina keksiä jotain kun kaikilla oli aikaa ja jotenkin pitää saada ajatuksia muualle. Käytiin kajakoimassa(?), seinäkiipeilemässä, Cityssä, baarissa, vaeltamassa ties missä, shoppailemassa, leffassa, mitä ikinä..Tätä mä haluun tuoda enemmän mun arkeen tännekin. Sunnuntaina pääsen vihdoinkin Kolille!! <3

Näissä maisemissa eleltiin kyllä elämäni onnellisempia hetkiä.

Jenkeissä oli aika ajoin ihan hemmetin vaikeeta ja raskasta. Pojat ei käyttäytyny, kavereiden kanssa tuli erimielisyyksiä, kotikotona sattui jotain milloin tuntui, että pitäisi olla siellä, työt uuvutti tai turhautti. Silti kaiken sen jälkeen, mä en voi sanoa vuodesta yhtäkään negatiivista sanaa. Jokaisen vaikeuden korvaa 10 huikeaa, positiivista, aivan ihanaa kokemusta ja muistoa joita minulle vuodesta jäi.


Kiitos, hei.

Mamma täällä !

Tai noh, nyt se on jo kotona huomauttelemassa siitä kun taaskaan en oo kuukauteen kirjottanu mitään.

Anyway! Maman kone laskeutu tänne toissa viikon torstaina ja siinä vaiheessa mä olin jo niin täydellisesti loman tarpeessa kun voi vaan ihminen olla. Perjantaista kun päästiin niin oli olo ihan huikea. 9 päivää vapaata edessä! Äiskä vieressä <3 Perjantaina käytiin vielä töiden jälkeen yksillä ja moikkaamassa Kimiä Ja Tarynia. Lauantai aamuna oltiin junassa kohti Cityä muistaakseni kympin paikkeilla. Bagel with cream cheese aamupalaks matkalla koska nyt New Yorkisa ollaan. En oo ehkä tätä vielä täällä maininnut, mutta voi jummi mikä ruokarakkaus mulla on noihin iskeny haha!Varmasti ainut syötävä mitä täältä tulee ikävä...

Sit ois vissiin ihan hyvä muistaa mitä tehtiin? Hmm. KÄ-VEL-TIIN !!!

Flatiron, Chelsea Market, High Line park, Meatpackin, Hudson river park, Ground zero, Century 21.

Toi tais olla meidän lauantai. Mun ihan kaikista rakkainta Cityä ja kai se äiskäkin tykkäs.

Kotiin kun päästiin ja jalat huusi kuolemaa päätettiin varata hotelli seuraavalle päivälle.

Sunnuntai alko samoihin aikoihin. Vietiin kamat hotellille, joka oli tien toisella puolella Madison Square Gardenista. Oikein kelpo paikalla siis. Käveltiin Time Squarelle ja siitä Whole Foodsin ahh-salaattien kanssa Central Parkiin lounaalle. Löydettiin oikein mukava kallio jossa syötiin, kateltiin pikkusten baseball peliä ja vaan nautittiin säästä, paikasta ja päivästä. Ihan huomaamatta tuolla tais vierähtää jokunen tunti. Siitä mentiin sitten vähän shoppailemaan ja takas hotskulle. (tää päivä meni jotenkin ihan hujauksessa, edelleenkin mysteeri kauan oikeen istuttiin siellä puistossa...)

Maanantai aamuna kamat kasaan ja aamupalalle ekaan vastaan tulevaan Deliin. Siitä sit taas vähän kaupoille jajaja en kyllä nyt yhtään muista...

Kolmen päivän City pyörimisen jälkeen päätettiin että tiistaina ollaan täysin ansaittu lepopäivä. Alotettiin aamu super hitaasti. Juotiin aamukahvit partsilla ja vaan rentoiltiin. Pakattiin myös mun kotiin lähtevät kamat ja värjättiin mun hiukset. Iltapäivällä päätettiin lähteä ihan vähän kävelylle ja päädyttiin kävelemään yhden puiston kautta Pleasantvilleen. Kakkukahvit yhessä kivassa kahvilassa ja ruokakauppaan iltapala ostoksille. Ihanaihana Kim heitti meidät kotiin ja tuli iltakahville.

Tuolla ravintolassa tein mun ekan julkkis bongauksen!!

 Bryan Cranston Breaking Badista woopwoop. 

Keskiviikko oli White Plains shoppailu päivä. Kierrettiin kauppakeskukset ja mentiin cheesecake factoryyn dinnerille. Okeiokei toinen ruoka-asia mitä saatan kaiholla muistella....

Torstai alko vähän ärsyttävimmissä merkeissä kökkö-taksikuskin takia joka ilmesty paikalle 40 minuuttia myöhässä ilman minkäänlaista pahoittelun sanaa.. Päästiin kuitenkin junaan ja aikaa jäi ihan sopivasti. Meillä oli mun 23kg matkalaukku messissä ja päätettiin silti lähteä uhmaamaan ruuhkakatuja ja käpsiä 5^th avenuelle mikä oli vielä käymättä. 1.30 napattiin bussi Newarkiin mistä maman lento lähti.

Viikko oli kaikenkaikkiaan niin onnistunut kun vaan voi olla! Meillä oli suunnitelmissa käydä Bostonissa, mutta oon kyllä tosi ilonen että ei menty vaikka se nyt jäikin mun listalta käymättä. Oli ihanan rentouttava loma viikko ja nähtiin silti tosi paljon. Mun viikon teki se, että sain viettää aikaa äiskän kanssa. Kun piti sanoo kentällä heippa, ei se tuntunu yhtään niin pahalta. Koko ajan mielessä oli, että tuun IHAN kohta perässä. Ja niinhän mä tuun.. 16 päivää vikaan työpäivään ja 29 kotiin.

Mun tän hetkisellä päivitystahdilla seuraava postaus tuliskin jo Suomesta, mutta koitan löytää aikaa ja inspiraatiota jonkunnäköseen yhteenveto postaukseen. Koska noh, onhan tässä yksi kokonainen vuoden mittainen elämä tulossa päätökseen. Sen vaan sanon että vaikka en jokaisesta hetkestä satasella nauttinut, ja käytiin aika maissa välillä, oli tämä varmasti tähän astisen elämäni huikein vuosi. Nyt vielä vajaa kolme viikkoa töitä, ihania ystäviä, tuliasten haalintaa ja läksiäisiä. Sitten ihan JÄÄTÄVÄ reissu Jasmin kanssa West Coastille ja meitsi on valmis kotiin <3  

Hyvä kesä

Helou!

Elokuu! Mitä?! Joo o niin se vaan meni kesä ja mulla kaks kuukautta töitä jäljellä. Viime kuulumisten jälkeen on ehditty tehdä yhtä sun toista, nyt pitää ihan miettiä ja avata kalenteri. Viime kerta oli Cape May eli kesäkuun loppu.

Heinäkuun aikana ehdittiin käydä Yankees pelissä, Atlantic Cityssä, viettää päivä kavereiden järvellä uiden, aurinkoa ottaen ja veneillen. Ottamassa osaa ihan mielettömiin Jenkki-juhliin, kun meidän kaverin Host vanhemmat järjesti 25-vuotis hääpäivän kunniaksi huikeat juhlat kotonansa. Oli bändi, baari, tanssilattia ja mexicolaista ruokaa. 

Mä oon nauttinu mun 9-1 päivävapaista ottaen tosi rennosti.. Oon nukkunu pitkiä päikkäreitä kun oon jostain syystä ollut ihan uskomattoman väsynyt. Ollut poolilla ja palanut varmaan 7 kertaa (myös ruskettunut!) Blondannu mun hiuksia ja pohdiskellut että taitaa olla aika palata tummiin hiuksiin.. En oo uskaltanu kertoa tätä vielä mun personal kampaajalle.. hehe

Oon syöny liikaa Bageleita ja koukuttunut kirsikoihin. Ikävöiny mun blenderiä kotona ja smoothieita.

Oon skypetelly kotiin ja suunnitellut Travel Monthia. Oon ollu säästämättä rahaa mistä olen äärettömän pettyny itseeni...

Oon haikaillut kotiin. Tuntuu inhottavalta sanoo että oon jo melkein toinen jalka lentokoneessa. Mun työt on ihan sitä samaa ja nautin ajasta poikien kanssa. Tiiän että tuun ikävöimään niitä ihan mielettömästi. Tästä huolimatta päivittäin ajatukset on jo tulevassa reissussa Jasmin kanssa ja kotona.  

Oon rakastunu palavasti mereen ja sen rantaan. Toivon kovasti että saan viedä mun äitin sinne jos se saa järjestettyä itsensä tänne reilun kolmen viikon päästä. Edit: SAI SE !! Äiskän kone laskeutuu tänne 20.8 kääks!!!! <3

Oon saanu lisää aivan ihania ystäviä, joka tekee lähtemisestä varmasti osittain hankalampaa. Oon kuitenkin myös niin vahvasti valaistunut siitä, että tuun reissaamaan vielä paljon. Oon niin kiitollinen siitä, että tiedän että tuun lähi vuosien aikana reissaamaan Etelä-Afrikkaan, missä mulla on kaksi aivan ihanaa tyttöä vastassa! 

Oon myös tehnyt lisää tulevaisuuden suunnitelmia mielessä kuitenkin ettei niistä kannata turhan paljon stressata.

Oon stressannu viimeisistä pakollisista crediteistä, ja helpottunut kun sain varattua paikan viikonloppukurssilta jonka myötä creditit on kasassa.

Oon oppinut tykkäämään kaljasta ja sushista

Oon käynyt ekaa kertaa elämässäni ulkoilma elokuvateatterissa, purjehtimassa ja limusiinissa.

Oon nauttinut elämästä ja ystävistä.

Hyvä kesä.

Cape May !

Helo!

Kirjotin eilen hirmuisen pitkän postauksen viikonlopusta ja nyt se on tipotiessään.. ugh

Minun viikonloppu oli mitä mainioin! Perjantaina lähdettiin Kimin kanssa 8 jälkeen vuokra-autolla kohti Cape Mayta. 3,5h matkan jälkeen päästiin perille tuonne New Jerseyssä sijaitsevaan äärettömän sympaattiseen rantaloma kohteeseen. Meidän hostas luonaan Kimin Etelä Afrikkalainen kaveri, joka on siellä töissä viereisessä hotellissa. Meidän majapaikka sijaitsi ihan rannassa, tien yli vaan. Perjantai-iltana käytiin vielä iltakävelyllä rannalla ja istuttiin varmaan tunnin verran rantavahtien tornissa kattelemassa tähtiä ja merta. Olo oli kaikin puolin hyvä. Lauantai aamuna herättiin aikasin aamu-uinnille, sää oli ihan kökkö koko lauantai aamun mutta vesi oli lämmintä! Käveltiin kotiin ihan kamalassa kaatosateessa. Suihkun kautta aamupalalle ja kylää kiertelemään. Käytiin myös vähän shoppailemassa ja illaks majotuttiin meiän hostin terassille vilttien, kaiuttimen ja muutaman bissen kanssa. Kuunneltiin musiikkia juteltiin ja kateltiin salamoita.

Sunnuntaina herättiin vielä aikasemmin, 6 aikoihin tarkotuksena käydä rantakävelyllä ja uimassa. Sää näytti ulos astuessa ihan hyvältä, toisella puolella aurinko paisto nätisti mutta toisella puolella vielä pilvet oli aika tummia.. Mentiin istumaan siihen samaiseen vartiotorniin vähäks aikaa ja lähdettiin sitten kävelylle. Ehdittiin kävellä ehkä 5 minuuttia kun taivas muuttu ihan tummaks ja aurinko hävis. Käännyttiin takasin ja sillon tippu niin sanotusti taivas niskaan.. Sitä vettä tuli niin paljon!! Siinä sitten jo litimärkinä viskattiin kamat katokseen ja juostiin mereen. Toi fiilis oli aika mieletön.

'

Mulla oli 9 sovittuna skype meidän sillon vielä mahdollisesti tulevan aupairin kanssa. (nyt se on jo varmistettu. apua.) 8 aikaan suunnattiin pannari aamupalalle ja sillon paisto taas aurinko ihan kirkkaalta taivaalta! Skypen jälkeen lähdettiin kävelemään taas sinne kylän "keskustaan" kierreltiin turistikaupoissa ja käytiin jätksillä. Puolen päivän aikaan haettiin meidän aamun uintireissulta edelleen ihan litimärät uintikamat ja mentiin rannalle. Otettiin aurinkoa ja käytiin uimassa, siellä oli ihan jäätävät aallot!! Jopa 13 vuotta surffausta harrastanu Kim vähän jänskätteli. (noei kyl oikeestaan, mutta mä olin ihan kauhuissani) 4 aikoihin alko sitten meidän kotimatka, joka ruuhkan takia venyi 6.5 tuntiseksi..

Nyt onkin hyvä jatkaa taas, aivan ihana rentouttava viikonloppu takana! Ensi viikonloppu on 4th of July eli siis itsenäisyyspäivä ja nyt yritetään miettiä meille jotain ohjelmaa.

52 päivää lomaviikkoon!
81 päivää että treffaan Jasmin LA:n lentokentällä!!
93 päivää Suomeen

Adioos !

Pari vinkkii ja mun aupair elämän henkireiät

Heei !

Ylihuomena on 21.06.2015, se on siitä erikoinen päivä että sillon mun aupair-vuodesta on 3/4 takana. Ihan hullua. Olevinaan siitä tulee jo kuukaus kun isi oli täällä? Tuli mieleen että josko sitä kirjottas ees yhen sellasen vinkki-postauksen. Muistan kun ekojen kuukausien aikana tapasin aupaireja jotka oli ollu täällä 8-11kk ja mietin vaan et wooou noilla täytyy kyllä olla asiat niin hyvin. Arki sujuu, kaikki on jo tuttua ja turvallista, kotiin paluu lähestyy. Ja nyt mä oon siellä! Okei arki on sujunu jo kauan aikaa, kai täällä on ihan tuttua ja turvallista, ja kyllä!! Kotiin paluu lähestyy hurjaa vauhtia! Oon onnellinen täällä, mutta voi jummi kun mä odotankaan kotiin pääsyä! Ihanaa olla näinkin rauhallisessa mielentilassa tän asian kanssa. Oon 100% kykenevä nauttimaan mun elämästä täällä, mutta samalla odotan niin kovasti kotiin pääsyä. Eli siis toisin sanoen, siinä vaiheessa kun kone irtoaa maasta tiedän että oon täällä ihan täysin valmis. Näin mä ainakin tällä hetkellä luulen.

Niin niitä vinkkejä! Mä lueskelin hirveesti aupair blogeja ennen tänne tuloa, ja kyllä ne varmasti jossain määrin auttoi tänne sopeutumista. Tärkein asia onnistuneen aupair vuoden saavuttamikseks on kuitenkin mun mielestä se, että tänne tulee täysin avoimin mielin. Suurin tekijä vuoden onnistumisessa on sun oma asenne ja asennoituminen. Sit sen jälkeen sanoisin että tulee välit Host perheeseen, ystävät/tukiverkko, ja listassa juttuja mitkä on ollu tosi tärkee osa mun arkea.


- Meidän lampi. Tää sijaitsee about 10 minuutin ajomatkan päässä mun(ja kaikkien mun kavereiden) kotoa. Se on sellanen mihin voin mennä kellon ajasta riippumatta, yksin, kaksin tai vaikka 10 kaverin kanssa. Tonne meen aina jos mulla on ollu huono päivä. Meen vaan istuu ja lukemaan Cosmoa ja juomaan matkalta napattua kahvia. Tai jos mulla on ollu maailman paras päivä ja haluun kertoa siitä mun parhaille kavereille. Tai jos mulla on ollu ihan tavallinen päivä ja haluun vaan moikata mun tyttösiä. Got it? Meiän perus on aina "lake in 15?" ja sitten sinne aina ilmestyy joku. Siellä on tosi rauhallista, siellä voi istua ilmaseks (hahah tää on suuri tekijä) ja siitä on sitten helppo lähteä mihin tahansa suuntaan.

-No ne kaverit. Oonkin ylistäny mun parhaita kavereita täällä jo aikasemmin, mutta tuskinpa sitä voi koskaan liikaa tehdä. Meidän porukka on mitä parhain (nyyh Bianca lähti jo kotiin!!), luotan tyttöihin ihan täysillä ja pystyn olemaan tosi oma itteni. Se on tosi tärkeetä että löydät sun ympärilles ihmisiä kelle voit avautua sun huolet ja murheet. En yhtään tiedä miten olis vuosi mennyt ilman mun kavereita.. Tällä hetkellä me suunnitellaan Kimin synttäreitä ja reissua Atlantic Cityyn. (y) Mä ylistän monikansalaista kaveri porukkaa! Musta on vähän hassua kun jotkut tänne tulee ja sit vaan hengaa oman maalaisten kanssa. Musta yks mielettömimpiä juttuja koko vuodessa on se, että täällä tutustuu ihmisiin ympäri maailmaa. Musta on niin mielenkiintosta tutustua eri kulttuureihin ja tapoihin. Niin me vaan kuitenkin Suomi-Saksa-Tshekki-Etelä-Afrikka porukalla puidaan läpi ihan samat ongelmat.

-Suomi kamu. Tää nyt vähän  menee samaan kategoriaan ton ylemmän kanssa, mutta ihan sama. Veera saa nyt ihan oman lukunsa! En tosiaankaan sano etteikö vuosi  vois onnistua jos ei alueella ole muitea suomalaisia. Mulla vaan on ollu jotenkin tosi turvallinen olo koko vuoden, kun on tienny että 5 minuuutin ajomatkan päässä on joku joka ymmärtää sua 110%. Kelle voi avautua koska vaan siitä miten kova ikävä on makaroonilaatikkoo ja irtokarkkeja ilman että se kattoo sua ihan kieroon.

-Vieraat kotoo. Mä oon ollu tosi onnekas, kun oon saanut vieraita tänne tasaisin väliajoin muutaman kuukauden välein. Tammikuussa kävi mun paras kaveri, Maaliskuussa mun sisko ja sen kihlattu ja ja nyt huhtikuussa isi ja Manti. Elokuussa pitäis vielä tulla mun pikkusiskon tänne. (Nyt Rilli säästämään!) 
Aika on menny ihan hirveen nopeesti, kun koko ajan on ollu jotain mitä odottaa. (ja ne tuliaiset!!)

 -Perhe ja Jasmi. Meillä on ollu alusta asti sellanen "Family chat" WhatsAppissa, mihin kuuluu mun siskot ja isi. Siellä me jutellaan ihan päivittäin ja sinne käyn aina ekana kirjottamassa jos jotain jännää tapahtuu. Se on jotenkin ihana tapa pitää yhteyttä. Monesti on sellasia päiviä kun ne siellä juttelee jostain mökkikutsuista ja ruokalistasta mikä nyt ei mun elämään millään lailla vaikuta, mutta silti mä tuun jotenkin aina hyvälle mielelle. Tuntuu, että oon mukana niiden arjessa vaikka en ookaan. Äitin kanssa me aina pidetään sellasia 1-2h maratooni skypejä. Jasmin kanssa mä kans juttelen ihan päivttäin. Oon vaan niin onnellinen täällä ollessa kaikesta mahdollisesta sosiaalisesta mediasta ja teknologiasta. Niin helppoa pitää yhteyttä ja pysyä mukana läheisten elämässä.

No ei nyt kyllä tuu muuta mieleen. En tiiä oliko tässä mitään uutta, tosi ärsyttävää kun kirjotan tälleen kerran-pari kuussa, niin en ikinä muista mitä oon kirjottanu. Sitten kun hirveesti on postauksia mitä oon kirjottanu mutten julkassu jostain syystä, niin oon ihan sekasin että mitä siellä onkaan.. Ja ihan liian laiska käymään niitä läpikään.  Anyway kiitos, hei! Ja jos siellä on joku vasta vuottaan suunnitteleva/aloitteleva niin sanokaa mooi

Kuvat viime viikoilta, oltiin beachilla, käytiin markkinoilla syömässä herkkua mansikkakakkua, ja piirreltiin katuliiduilla. Näiden lisäks oon mm. ostanu mun lentolipun Los Angelesiin, viettäny läksiäisiä, testipakannu (mahtuumahtuu!), yrittäny opetella Big Bang Theoryn tunnaria tosi huonolla menestyksellä ja hyödyntäny ihan liian vähän meiän pubin 3$ Corona tarjousta. 

Loma: 63 päivää
Vika työpäivä: 91 päivää
Los Angeles: 92 päivää
KOTIIN (tod.näk.): 104 päivää

Kaikki hyvin

Hellou !

Tässä on  nyt kyllä ollu sellasta fiilisten vuoristorataa että huhhuh.. Tuntuu että viimeseen kahteen viikkoon on taas mahtunu kuukauden edestä tapahtumia. Oon mm. tutustunu paikalliseen ensiapuun kun reilu viikko sitten perjantaina tunti ennen töiden loppumista läväytin auton oven sormille. 3 tuntia, 5 tikkiä ja hiusmurtuma (y) Voin kertoa, että käy elämä yllättävän hankalaks ilman oikeen käden etusormea. Sain mun isin tänne ja kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta mulla oli aivan ihana olo. Uskon myös että reissulaisilla oli ihan onnistunu viikko vaikka kaikki ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Oon tehny paljon töitä ja viettäny ehkä viimesen illan porukalla mun parhaitten kavereitten kanssa täällä. Bianca siis tosiaan huomena lähti Californiaan 9 päiväks. Se tulee takasin 6. kesäkuuta ja lähtee kotiin 10. kesäkuuta. Dominika lähtee kesäkuun 1. viikoks kotiin, ja tulee takasin 8. kesäkuuta maanantaina. ELI meillä on siinä tiistai aikaa.. Ihan hullua että Bianca lähtee, siitä on tullu mulle niin hyvä ystävä, ja nyt pitää sanoa sille heippa niin että ei oo mitään tietoo millon me seuraavan kerran nähdään. Muistan kun ennen tänne tuloa lueskelin kaikkia auppari blogeja ja mietin kun kaikki puhu siitä miten tyhjältä tuntuu kun joku lähtee. Muistan vaan miettineeni et "nii varmaa, miten sä voit noin lyhyessä ajassa luoda niin syviä ystävyyssuhteita, en mä ainakaan voi.." Mutta niin se vaan täällä menee. Täällä kun löydät kaverit kenen kaa klikkaa niin se menee sit ihan nollasta sataan. Yhtäkkiä hengaat niitten kanssa joka päivä, ja avaudut niille kaikesta ihan vaan sen takia että ei täällä muuten pää kestäis. Ainakaan mulla.

( toi pikku poika halus tulla mun kuvaan! haha (y) )

Mitäs muuta.. Mun host mama oli eilen kotona ja jutskailtiin siinä niitä näitä. Meillä on tänä viikonloppuna "garage sale" ja hän sitten ilmotti, että kun on se saatu ohi, on aika alkaa etsiä uutta aupairia. Tää sai ihan vähän palan kurkkuun niin hyvässä kuin pahassakin. Kohta mun arki on jonkun toisen arkea! Niin hassua. Pojista on tullu mulle niin hirmusen tärkeitä, että ehdottomasti vaikein hetki vuodessa tulee olemaan niiden hyvästely. Tiedän että nähdään vielä Biancan ja Dominikan kanssa, mutta en ollenkaan tiedä millon  nään poikia seuraavan kerran...

Mä oon tällä hetkellä niin onnellisessa mielentilassa täällä. Mulla on kaikki hyvin ja nautin mun elämästä täällä. Mulla on vähän ollu sellasia kotihaikeus fiiliksiä, mutta tiedostan sen niin hyvin että pääsen sinne neljän kuukauden päästä ja saan siitä ihan täydellisen mielenrauhan. Mulla on täällä vielä niin paljon koettavaa, että en ois valmis vielä lähtemään. Odotan niin innoissani kesää, ja mitä se tällä tuokaan mukanaan. Mulle tää vuosi on ihan täydellisen mittanen aika. On ollut hauska huomata, että aikasemmin kun oon lähteny kotoa, on jossain vaiheessa tullu niin ylitsepääsemätön koti-ikävä, että se on alkanu hallita mun arkea. Se on kaikista pahin tunne. Kai se sitten joltain osin tarkottaa sitä, että on kasvanu. On ollu ihana huomata miten mä selviän. Mulla on nyt jotenkin vahvempi olo mitä mulla on koskaan ollu. Musta tuntuu, että oon oppinu elämään täällä. Jotenkin kotona sitä vaan valui päivästä toiseen, aina haaveillen jostain maata mullistavasta. Täällä oon oppinu sisäistämään sen, että mä oikeesti voin tehdä asioita mitkä tekee mut onnelliseks, enkä vaan haaveile niistä. Oon onnellinen kun tiedän sen, että keksin mä mitä hyvänsä on mulla aina mun perhe ja parhaat ystävät mua tukemassa.

atm

Lomaviikkoon aikaa: 85 päivää

Viimeiseen työpäivään: 116 päivää

ei kummempia

Heyaa !

Huhh. 3 viikkoa tais tulla täyteen.. Muutaman kerran kävi jopa mielessä, että pitäis käydä kirjottamassa mutta sit keksin jotain muuta. Viime viikonloppu meni Montrealissa joka oli kyllä ihan huippu kiva! Kaupunki oli tosi ihana, ja säät suosi. Vähän harmittaa ettei paremmin otettu selvää etukäteen minne sitä kannattas illalla suunnata ja ei toi perjantain yöelämä ollu ihan mun makuun. Onneks lauantai iltana menin yhen mun ranskalaisen kaverin mukana sen paikallisten kavereitten luokse niin oli tosi kiva! Reissun jälkeen olin niin poikki, unta kahtena yönä sellanen vajaa 10 tuntia, ja bussissa istumista yhteensä joku 18.. Sunnuntai iltana Bianca nappas mut junalta ja käytiin vielä kahvilla meiän lammella. Meille on tullu tavaks aina kun lähetään ulos, niin hakea 7/11 kahvit ja mennä tonne lammelle. Se on tosi kiva paikka ihan lähellä. Siellä aina istuskellaan tunti-pari ja sitä käydään meiän pubissa pelaamassa bilistä. Tää on noin 95% meiän arjesta haha! (vapaa-ajasta siis..)
Bianca lähtee sen travel monthille 2,5 viikon päästä enkä oikeen tiiä miten päin tässä ois. Bianca ja Dominika on mun ihan ykkösparhaita kavereita täällä ja niistä on tullu mulle niin hyviä ystäviä lyhyessä ajassa, että oon ihan ihmeissäni. Ja nyt toinen niistä on lähdössä pois enkä tiiä millon nähdään uudestaan.. :( Mulla tulee reilun viikon päästä kahdeksan kuukautta täyteen. Mulla on ollu nyt vähän Suomi-ikävä tässä viime aikoina, mutta eiköhän se perjantaina helpota kun saan mun ISIN tänne!!! <3 Oon vähän harmissani kun en saanu lomapäiviä tuolle ajalle niinkun oisin halunnu, mutta eiköhän se siitä.. Tarkoituksena ois lähtee myös Niagra Fallseille kahden viikon päästä, reissulaisten viimesenä viikonloppuna, peukut pystyyn että menee kaikki putkeen. Oon kyllä niin onnellisessa asemassa, että niin moni mun läheinen pääsee käymään täällä. Ollaan juteltu tyttöjen kanssa, miten hassua se on kun saa vieraita tänne. Täällä kun rakentaa elämänsä ihan tyhjästä ja se on ihan täysin eri elämä kun se mitä sä kotona elät, sitten kun joku kotoa tulee tänne niin on ihan sellanen hetkinen..? olo! Mutta se on kuitenkin ihan maailman parasta kun saa näyttää kaikki paikat ja näkee rakkaita niin pitkästä aikaa. On se vaan niin eri asia sitten kotiin mennessä puhua elämästä täällä, kun ne osaa kuvitella ees vähän mistä puhun.

Heh voisin koittaa nyt vähän panostaa ja saada jotain vähän jännempää tänne...