Kaikki hyvin

Hellou !

Tässä on  nyt kyllä ollu sellasta fiilisten vuoristorataa että huhhuh.. Tuntuu että viimeseen kahteen viikkoon on taas mahtunu kuukauden edestä tapahtumia. Oon mm. tutustunu paikalliseen ensiapuun kun reilu viikko sitten perjantaina tunti ennen töiden loppumista läväytin auton oven sormille. 3 tuntia, 5 tikkiä ja hiusmurtuma (y) Voin kertoa, että käy elämä yllättävän hankalaks ilman oikeen käden etusormea. Sain mun isin tänne ja kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta mulla oli aivan ihana olo. Uskon myös että reissulaisilla oli ihan onnistunu viikko vaikka kaikki ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Oon tehny paljon töitä ja viettäny ehkä viimesen illan porukalla mun parhaitten kavereitten kanssa täällä. Bianca siis tosiaan huomena lähti Californiaan 9 päiväks. Se tulee takasin 6. kesäkuuta ja lähtee kotiin 10. kesäkuuta. Dominika lähtee kesäkuun 1. viikoks kotiin, ja tulee takasin 8. kesäkuuta maanantaina. ELI meillä on siinä tiistai aikaa.. Ihan hullua että Bianca lähtee, siitä on tullu mulle niin hyvä ystävä, ja nyt pitää sanoa sille heippa niin että ei oo mitään tietoo millon me seuraavan kerran nähdään. Muistan kun ennen tänne tuloa lueskelin kaikkia auppari blogeja ja mietin kun kaikki puhu siitä miten tyhjältä tuntuu kun joku lähtee. Muistan vaan miettineeni et "nii varmaa, miten sä voit noin lyhyessä ajassa luoda niin syviä ystävyyssuhteita, en mä ainakaan voi.." Mutta niin se vaan täällä menee. Täällä kun löydät kaverit kenen kaa klikkaa niin se menee sit ihan nollasta sataan. Yhtäkkiä hengaat niitten kanssa joka päivä, ja avaudut niille kaikesta ihan vaan sen takia että ei täällä muuten pää kestäis. Ainakaan mulla.

( toi pikku poika halus tulla mun kuvaan! haha (y) )

Mitäs muuta.. Mun host mama oli eilen kotona ja jutskailtiin siinä niitä näitä. Meillä on tänä viikonloppuna "garage sale" ja hän sitten ilmotti, että kun on se saatu ohi, on aika alkaa etsiä uutta aupairia. Tää sai ihan vähän palan kurkkuun niin hyvässä kuin pahassakin. Kohta mun arki on jonkun toisen arkea! Niin hassua. Pojista on tullu mulle niin hirmusen tärkeitä, että ehdottomasti vaikein hetki vuodessa tulee olemaan niiden hyvästely. Tiedän että nähdään vielä Biancan ja Dominikan kanssa, mutta en ollenkaan tiedä millon  nään poikia seuraavan kerran...

Mä oon tällä hetkellä niin onnellisessa mielentilassa täällä. Mulla on kaikki hyvin ja nautin mun elämästä täällä. Mulla on vähän ollu sellasia kotihaikeus fiiliksiä, mutta tiedostan sen niin hyvin että pääsen sinne neljän kuukauden päästä ja saan siitä ihan täydellisen mielenrauhan. Mulla on täällä vielä niin paljon koettavaa, että en ois valmis vielä lähtemään. Odotan niin innoissani kesää, ja mitä se tällä tuokaan mukanaan. Mulle tää vuosi on ihan täydellisen mittanen aika. On ollut hauska huomata, että aikasemmin kun oon lähteny kotoa, on jossain vaiheessa tullu niin ylitsepääsemätön koti-ikävä, että se on alkanu hallita mun arkea. Se on kaikista pahin tunne. Kai se sitten joltain osin tarkottaa sitä, että on kasvanu. On ollu ihana huomata miten mä selviän. Mulla on nyt jotenkin vahvempi olo mitä mulla on koskaan ollu. Musta tuntuu, että oon oppinu elämään täällä. Jotenkin kotona sitä vaan valui päivästä toiseen, aina haaveillen jostain maata mullistavasta. Täällä oon oppinu sisäistämään sen, että mä oikeesti voin tehdä asioita mitkä tekee mut onnelliseks, enkä vaan haaveile niistä. Oon onnellinen kun tiedän sen, että keksin mä mitä hyvänsä on mulla aina mun perhe ja parhaat ystävät mua tukemassa.

atm

Lomaviikkoon aikaa: 85 päivää

Viimeiseen työpäivään: 116 päivää

ei kummempia

Heyaa !

Huhh. 3 viikkoa tais tulla täyteen.. Muutaman kerran kävi jopa mielessä, että pitäis käydä kirjottamassa mutta sit keksin jotain muuta. Viime viikonloppu meni Montrealissa joka oli kyllä ihan huippu kiva! Kaupunki oli tosi ihana, ja säät suosi. Vähän harmittaa ettei paremmin otettu selvää etukäteen minne sitä kannattas illalla suunnata ja ei toi perjantain yöelämä ollu ihan mun makuun. Onneks lauantai iltana menin yhen mun ranskalaisen kaverin mukana sen paikallisten kavereitten luokse niin oli tosi kiva! Reissun jälkeen olin niin poikki, unta kahtena yönä sellanen vajaa 10 tuntia, ja bussissa istumista yhteensä joku 18.. Sunnuntai iltana Bianca nappas mut junalta ja käytiin vielä kahvilla meiän lammella. Meille on tullu tavaks aina kun lähetään ulos, niin hakea 7/11 kahvit ja mennä tonne lammelle. Se on tosi kiva paikka ihan lähellä. Siellä aina istuskellaan tunti-pari ja sitä käydään meiän pubissa pelaamassa bilistä. Tää on noin 95% meiän arjesta haha! (vapaa-ajasta siis..)
Bianca lähtee sen travel monthille 2,5 viikon päästä enkä oikeen tiiä miten päin tässä ois. Bianca ja Dominika on mun ihan ykkösparhaita kavereita täällä ja niistä on tullu mulle niin hyviä ystäviä lyhyessä ajassa, että oon ihan ihmeissäni. Ja nyt toinen niistä on lähdössä pois enkä tiiä millon nähdään uudestaan.. :( Mulla tulee reilun viikon päästä kahdeksan kuukautta täyteen. Mulla on ollu nyt vähän Suomi-ikävä tässä viime aikoina, mutta eiköhän se perjantaina helpota kun saan mun ISIN tänne!!! <3 Oon vähän harmissani kun en saanu lomapäiviä tuolle ajalle niinkun oisin halunnu, mutta eiköhän se siitä.. Tarkoituksena ois lähtee myös Niagra Fallseille kahden viikon päästä, reissulaisten viimesenä viikonloppuna, peukut pystyyn että menee kaikki putkeen. Oon kyllä niin onnellisessa asemassa, että niin moni mun läheinen pääsee käymään täällä. Ollaan juteltu tyttöjen kanssa, miten hassua se on kun saa vieraita tänne. Täällä kun rakentaa elämänsä ihan tyhjästä ja se on ihan täysin eri elämä kun se mitä sä kotona elät, sitten kun joku kotoa tulee tänne niin on ihan sellanen hetkinen..? olo! Mutta se on kuitenkin ihan maailman parasta kun saa näyttää kaikki paikat ja näkee rakkaita niin pitkästä aikaa. On se vaan niin eri asia sitten kotiin mennessä puhua elämästä täällä, kun ne osaa kuvitella ees vähän mistä puhun.

Heh voisin koittaa nyt vähän panostaa ja saada jotain vähän jännempää tänne...