ihme höpötyksiä

tsau!

Mulla on nyt tosi hyvä mieli. Täällä on koko viikon paistanu aurinko mikä varamsti vaikuttaa asiaan. Tänään aamulla oli vähä pilvinen ja puolen päivän aikoihin sato luntakin taas ja olin jo ihan kauhuissani että eikai taas, mutta nyt taas ei tietookaan ja aurinko vaan paistaa kirkkaalta taivaalta! Siis mulla alkaa olla niin kevät vibat! Eilen kuulin ekaa kertaa lintujen laulua kun olin keittiössä kokkailemassa ja se näky kun noi jääpuikot alkaa sulaa ja niistä tippuu vesipisaroita! Vähemmästäkin nousee hymy korviin.   Eilen kävin Alinen kanssa kahvilla. Aline on siis se, kenen kanssa olin training schoolilla. Päiviteltiin yhdessä tätä meidän 5kk täyttymistä ja juteltiin tulevaisuuden suunnitelmista. Mä oon päättänyt että en extendaa. Ennen tänne tuloa mietin, että jos kaikki mene perheen kanssa hyvin, voisin jäädä puoleksi vuodeksi. Onhan tuo lokakuu kaikin puolin aika hölmö aika mennä kotiin.. Tilanne on se että perheen kanssa kaikki on oikein loistavasti, mutta Jasmi sai mut vakuutettua, että lädetään vielä pariks kuukaudeks kiertää Australiaa ennen kun on aika palata koulun penkille. Mun viimeinen työpäivä on 22.9 jonka jälkeen ois tarkotus kiertää 2 viikkoa länsi rannikkoa. Sitten kotiin ja ahkerasti töitä jouluun asti. Tää oli mun ehto, ennen joulua en lähde! Sitten takas koneeseen ja Australiaan reppureissaa/tekee mitä ikinä, ehkä 3kk. Sitten ennen yhteishakuja (tai pääsykokeita) takas kotia. Musta tää suunnitelma on oikein bueno, pitää vaan säästää ahkerasti rahaa..

Uskon, että sitten tuossa vaiheessa kun kotiin pääsen on aika levollinen mieli asettua aloilleen seuraavaks 3-4 vuodeksi. Tai noh, mistäs sitä tietää.. Mä oon tän mun about 4 vuoden omillani elelyn aikana liikkunu paikasta toiseen aika tiuhaa tahtia. Pisin aika mitä oon asunu yhdessä paikassa taitaa olla joku 6kk. Pääpointtina se, että lähes aina kun oon johonkin kamat purkanu, oon tienny millon ne pitää pakata. Mun huone täällä on mun koti. Sitä ennen, kämppä missä asuin mun kolmen kämppiksen kanssa oli mun koti. En tiiä meinaaks tää sitä että mun käsitys kodista on löyhentyny tosi paljon, vai että sopeudun vaan helposti. Ei tää oo mua juurikaan haitannu, päinvastoin oon ihan tyytyväinen etten sitten koko ajan oo ikävöimässä jotain paikkaa. Siitä huolimatta koko ajan mulla on ollu takaraivossa sellanen ajatus että "sitten kun lähen taas opiskelemaan, etin kerralla hyvän kämpän enkä siitä hievahdakaan ennen valmistumista" Ajatus siitä, että sais oikeesti sisustaa eikä vaan miettis että "kyl nää nyt tän ajan menee" on aika houkutteleva. Tai se, että vois oikeesti hommata jotain omaa kotiin. Niinku vaikka imurin, tai lipaston! Tähän asti on menty vaan muitten vanhoilla kun "en mä tätä sitten mihinkään saa pakattua" Toisaalta en yhtään tiiä onko musta sitten siihen. Musta tuntuu niin hassulta ajatus, että asuis yhdessä asunnossa kolme vuotta. Enhän mä oo niin kauaa asunu samassa osotteessa peruskoulun 2 luokan jälkeen. Musta tuntuu että ensimmäiset 2 siitä menis siinä, että odottasin vaan että noh millos lähetään ja se kolmas vois sit olla sellanen peace of mind ennen kun alkaa taas hirvee stressi että mitäs sitten.

Noh tää nyt on taas vaan tällasta ajatusten juoksua eikä mulla oikeesti oo mitään tietoa miltä mun tulevaisuus näyttää. En mä tiiä ees miltä mun huominen näyttää.. Launantai näyttää kuitenkin tältä:

Ja se saa mut paremmalle tuulelle kun mikään muu!! <3