diipadaapa

Heei !

Mä muutin tänään majapaikkani pariks yöks sisälle (siis pois minun kaikista rakkaimmasta varastohuoneesta) ja otan tästä nyt kaiken irti. Löysin Nachoja ja salsaa ja aattelin kohta opetella käyttää meidän telkkaria ja löytää sieltä Netflixin.. woopwooop! Ihan hullua että mun Day counter näyttää, että Jasmin tänne tuloon on 2päivää. KAKSI päivää! Samalla se tarkottaa myös et mun ihan minilomaan on kaks päivää. En muista sanoinko jo viime kerralla, varmaan sanoin mutta anyway. Otettiin siis hotelli Citystä pe-ma, eli siis LOMA! Oon tästä niiiin innoissani. Ja vielä se että saan viettää sen mun parhaista parhaan kaverin kanssa tekee tästä vielä siistimpää. Ihan hassua että kolmeen päivään mun ei tarttee ilmottaa kun tuun kotia, tai kysellä autoa tai muutenkaan ilmottaa mun menemisistä. Ei sillä, ettäkö se mua normi arjessa häiritsis, mutta uskon että tää tulee oleen niin hyvä sellanen "nollaus"

Mä oon ollu täällä jo 3,5 kuukautta. Niin hassua. Tuntuu että oon ollu täällä niin vähän aikaa, mut sit taas toisaalta tuntuu että oon ollu täällä ikuisuuden. Musta täällä olo tuntuu jo tosi luontelvalta. Tunnen tän alueen, ja lähimmät kylät. Osaan liikkua täällä pahemmin eksymättä. Mulla on kavereita kelle voin soittaa, että nyt nähään ja kenen kanssa voin suunnitella tulevaa. En pysty enää päästä heittämään monta kertaa oon käyny Cityssä.. Mulla on myös pari paikallista kaveria. En stressaa enää niin paljoa aikataulusta, oon oppinu että on ihan fine jos pojat syö dinnerin 5.15 normaalin 5 sijaan. Tiiän monta minuuttia ajaa meiltä juna-asemalle, koululle ja bussipysäkille. Tiiän myös miten pitkään 2vee tarttee aikaa päikkäreiltä heräämiseen. Tiiän nyt millasta täällä on arki ja oon siihen tosi tyytyväinen. Mä oon edelleen tosi onnellinen mun perheestä, nyt varsinkin kun oon lukenu monen monta rematch tarinaa ja porukkaa on lähteny kotia. Tiiän, että tuun olemaan täällä vuoden (ellei jotain ihan kamalaa tapahdu) ja se tuntuu tosi helpottavalta.

Tosta kaikesta huolimatta musta tuntuu, että oon ollu täällä niin vähän aikaa! En vieläkään oo laittanu täällä mitään oikeeta ruokaa (=Suomalaista), tai leiponu pullia. En oo säästäny vielä yhtään rahaa, mutta en oo kyllä ostanu mitään järkevääkään. En vieläkään muista montelta juna Cityyn lähtee. Vielä viikko sitten oisin sanonu, etten oo suonu ajatustakaan mun koulu jutuille.. Heräilen edelleen joka yö kattomaan kelloa, että no NYT oon ainakin nukkunu herätyskellon ohi. (mä kyllä lähinnä tykkään tästä.. Ei oo maailmassa parempaa tunnetta kun se, että huomaa että kello on vasta 3!!) En oo skypettäny läheskään kaikkia sukulaisia ja kavereita läpi, enkä oo saanu vielä nettiä mun koko huoneeseen..

Musta tuntuu, että oon kokenu täällä niin paljon, mutta silti niin vähän. Samaan aikaan kun yritän täällä elää mun normaalia elämää, on mulla koko ajan takaraivossa sellanen pelko että myöhemmin niin kadun etten tehny sitä tätä ja tuota...

Joo, että sellasta. En kyllä tänään opettele tota telkkaria vaan painelen tonne meiän playroomiin (on muuten leikkihuone varsin hölmö sana..) mulle pedattuun sänkyyn.. Hyvää yötä! (tai huomenta.. hämmentävää)