Update

Well hello! okei ekana, sori.. Miten ihmiset kykenee kirjottelemaan arjestaan joka päivä..? Oon ollu täällä nyt 12 päivää ja nyt tuli eka tilaisuus.. :D Okei, on mulla tähän muutama selitys. Asun täällä siis talosta erillään olevassa "asunnossa", se on rakennettu autotallin yläkertaan ja tämä on ihana! Siis rakastan tätä paikkaa, niin kotoisa ja viihtyisä. Ja siis miten en etukäteen osannut edes ajatella miten suuri ero on asua talossa/omassa erillisessä paikassa. Huh, oon tosi kiitollinen tuosta. Mutta siis niin, siellä ei vielä toimi netti, niin sen takia en oo päässyt tänne joka ilta jaarittelemaan. Toinen, mulla on täällä nyt tän viikon ollu entinen aupairi jeesailemassa, ja oon halunnu viettää jokaisen vapaan hetken hänen kanssa, että opin mahollisimman paljon. C lähtee huomena ja nyt vähän jännittää. En ala, kun tää entinen aupairi on aivan ihana!! En millään haluis, että se lähtee eikä vaan sen takia että jään tänne sit yksin huolehtii lapsista vaan siks että tullaan tosi hyvin juttuun. Se on mun eka kaveri täällä! :D

Asiaan.
Mun fiilikset tällä hetkellä: Helpottunut, onnellinen, väsynyt, innostunut
Mun perhe on aivan äärettömän ihana, enkä vois olla onnellisempi tästä. Miten tärkeetä se onkaan että sut otetaan avoimesti vastaan ja oot heti osa perhettä. Arvostan näitten kasvatusta, koska nää lapset on niin ystävällisiä ja ihania. Kyllä nämäkin kiukutella osaa, mutta esim. tänä aamuna kun E(5vee) vähän kiukkus mulle vastaan jostain aamupala pöydässä, niin sitten matkalla bussipysäkille se pyyteli sitä anteeks. Täällä kaikki on tosi aikataulutettua, ja asioista puhutaan suoraan. Vanhemmat on tosi avoimia ja rentoja (kaiken muun kanssa paitsi lasten turvallisuuden, missä ne on ihan äärettömän tarkkoja) Näin aluks oon vähän varpaillani kaiken kanssa, mutta tiiän, että sit kun opin rutiinit ja arki vähän rauhottuu niin pystyn olee tosi oma itteni ja viettämään aivan mahtavan vuoden

Tän viikon mulla on tosiaan ollut apuna perheen vanha aupair, joka on opettanu kaikki rutiinit. Siis miten ihmiset tekee tän alun ilman tuota toista aupairia? Oon niin kiitollinen et C on vielä täällä.. Meiän pitää sanoa sille heipat huomena ja ei varmasti tuu olee helppoa. C on ollu täällä niin osa perhettä ja se on niin kultanen ja ihana ihminen. Ne on ton host maman kaa ihan parhaat kaverit ja kyllä mua jännittää et kykenenkö ihan samaan. Jännittää myös kovasti miten lapset reagoi. Niinku sanoin, nää on tosi hyviä lapsia mutta kyllä ne varmasti tulee testaamaan mua kovasti alkaen ensi maanantaista..

Miun kotipaikka täällä on aivan ihana! Rakastan tätä naapurustoa, meiän koti on sellasen pikkusen hiekkatien varrella, tosi suojassa. Täällä luonto on tosi lähellä, meiän takapihalla juoksentelee koko ajan oravia, chipmunkeja(?) ja peuroja. Miten ihanaa! Ite keskusta on tuollanen pikkunen, oon käyny siellä sen verran, et hain Dunkin Donutista kahvin. :D Täällä on oikeestaan vaan just ravintoloita, starbucks ja dunkin donut. Sit jos haluu esim. shoppailemaan, niin White Planes on iso kaupunki ja sinne ajaa jonkun about 15min. Ainiin ja NYC on tos 50 min päässä. hehe he :D

Okei mitäs vielä.. Meillä on sunnuntaina täällä isot synttäri juhlat, kun E täytti keskiviikkona 5. Synttäreitten teema on lego/iron man, ja siis ne tulee olee ihan huikeet! HM on nähny niin paljon vaivaa noitten eteen, ja kaikki on niin viimesen päälle. Yritän viikonlopun aikana myös vähän paremmin tutustua tähän koti paikkaan..

Tää ei nyt ehkä ollu kaikista fiksuin idea tulla kertomaan puolentoista viikon asiat yhellä kertaa tässä aika kovassa väsymystilassa. Teksti voi olla aika sen mukaista, mutta onpahan jotain.. Pahoitteluni ja yritän nyt vähän parantaa tässä. haha en nyt saa tähän ees mitään kuvia, mutta aiva ei voi voittaa. Terkut Suomeen täällä menee tosi kivasti! :*