Suruikseni tajusin tänään, että on vasta tiistai.. Laitoin kesämekon päälle, lakkasin kynnet turkooseiks ja kuuntelin Leijona Kuningasta, nyt voin taas ihan hyvin.
Oon tässä vuosien varrella huomannu, että selvästikin tykkään perustaa blogeja. Tai oikeastaan vihaan niitten perustamista, nimen keksimistä, ulkoasun kanssa tappelua, alku löpinöitä ja henkilötietojen rustailua. Tää ei oo yhtään mun mieleen, mutta sitten kun vauhtiin on päässy niin siitä ylläpidosta kyllä tykkään! Tykkään jaaritella tänne niitä näitä ja sitten jälkeenpäin lueskella vanhoja päivityksiä. Yleensä alotan uuden blogin aina kun mun elämässä tapahtuu jotain uutta ja jännää. Tuntuu tyhmältä jatkaa siitä mihin oon sen viimeks jättäny, koska sisältö yleensä on aika erilaista. Helpompi alottaa alusta kun selitellä välissä kulunutta aikaa.. Hehe laiska mikä laiska.
Okei asiaan, niinkun tossa jo vinkkailin niin jotain uutta ja jännää tapahtuu. Mä nimittäin tässä juurikin viimeistelen cultural caren hakemusta. Jos kaikki menee just eikä melkee niinku suunnittelen, niin elokuussa pakkailen laukut ja alotan Au pairin hommat uudessa maassa, kaupungissa ja perheessä. Jännittää hirveesti, ja koko ajatus tuntuu vielä tosi kaukaselta, mutta tiiän että se tulee sitten yllättävän nopeesti. Tää blogi siis on 100% ajatuksen virtaa, jännitystä, ahdistusta, intoilua, pelkoa ja paniikkia. Ajattelin tämän avulla säästää ees vähän noitten lähimmäisten hermoja, etten oo koko ajan niille avautumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti